Yksi tavoite tälle kotiäitiysperiodille on myös adaptoida jonkinasteisesti vihreämpi elämäntyyli kuin aikaisemmin. Varmasti kaikkia perheellisiä mietityttävät ympäristöasiat ja siihen liittyvät arvot jossakin vaiheessa, tavalla tai toisella.

Itselläni oli vankka käsitys siitä, että ekologisuus on vaikeata ja sottaista ja KALLISTA. Siis ihan oikeasti oli. Että biojäte haisee ja on limaista, ja pahvin kierrättäminen hankalaa. Lasia meillä on jostain syystä onnistuttu kierrättämään aina, purkkeja kun tarvitaan milloin mihinkin, niin ne tulee automaattisesti huuhtaistua, ja ylimääräiset viedään kauppamatkalla keräykseen. Limpparipulloista nyt ei kannata edes mainita.

Sanomalehdet meillä on tietysti viety paperinkeräykseen, mutta siinä se on sitten melkein ollutkin. Töistä sain kipinän alkaa vihdoinkin kierrättämään myös maitotölkkejä ja kuin sattuman onnellisena naimakauppana taloyhtiön roskakatokseen ilmestyi kodin kartonkijätteelle oma keräysastia! Huomasin sitten, että sinnehän saa maitotölkkien lisäksi viedä munakennot, pizzapaketit, muropakkaukset ja niin edelleen, niin että roskamäärä puolittui jo siitä.

Sitten se biojäte. Taisin ostaa biojätepusseja jo kesällä, mutta niiden käyttöön otossa kului aikaa. Nyt ovat olleet käytössä kolmisen viikkoa ja täytyy myöntää, että jos ennen roskista pääsikin joskus haisu, niin biopussien löydettyä paikkansa roskiksesta, sitä ei ole tapahtunut kertaakaan. Ei kun kerran, kun joku laittoi biojätteeseen kuuluvan kastikkeen tavallisten joukkoon ja rikkinäinen muovipussi vuosi roskisvaunun pohjalle.

Työn alla on edelleen muovin ja metallijätteen erittely. Osan muovistahan saa viedä jonnekin poltettavan jätteen keräykseen, mutta en ole vielä saanut selville, missä niitä on. Jos satut tietämään, niin kerrothan.